Rosto FiskeCamp:stä löytyy netissä juttua enemmänkin, eli en kerro tässä paikasta sen enempää. Se, mikä teki tästä neljän hengen kaveriporukan matkasta erikoisen, oli ajankohta elokuussa, jolloin pimeä tulee varhain. Yöllä kalastuksesta kun ei tule mitään. Toiseksi leirissä ei ollut muita porukoita. Paikka näet suljettiin heti lähdettyämme. Kolmantena asiana voin mainita hyttyset, joita tähän aikaan ei ollut nimeksikään. Olen käynyt Rostolla 10 vuotta sitten heinäkuussa ja silloin siellä vallitsi todellinen härdelli, kun porukkaa oli varmaan joka mökissä. Nyt olimme siellä kuin herran kukkarossa. Mökkien kunnostajat tekivät omia töitään, eivätkä häirinneet meitä. Juttelimme heidän kanssaan usein. Palvelu oli hyvää niin kuin ennenkin. Ison saunan viereen oli rakennettu vielä uudehko pikkusauna. Peseytyminen tapahtui ulkona tai järvessä. Saunoimmekin lähes joka päivä.

Saavuimme Kilpisjärvelle iltapäivällä. Nälkäisinä menimme suoraan ruokailemaan ravintola Kilpikseeen. Olipa porukkaa, kun jouduimme odottamaan tilauksia 45 minuuttia. Siinä ehdimme hakea Kilpisahallista puuttuvat eväät. Jopa maistui minulle käristys pitkän matkan jälkeen. Kun meitä oli neljä henkeä lähdössä, menimme Polar Lennolla kahdessa erässä. Näin tavarat mahtuivat hyvin kyytiin. Otimme mukaan Iglun ja siihen pari sankoa jäitä kaupalta. Lennot sujuivat ajallaan, nyt huono sää ei ollut esteenä. Perillä tavarat vietiin totutusti mökin ovelle mönkkärillä. Tuloilta oli poutainen ja se houkutti meidät heti vesille. Kaksi venettä odotti meitä rannassa. Muut oli jo vedetty maihin talveksi. Jakauduimme kahteen venekuntaan Henkan ollessa aluksi parini. Hyvä kun pääsimme kunolla vesille, saimme tuplatärpin, molemmat taimenet otettiin veneeseen. Minulle se oli ensimmäinen saamani taimen. Henkan suurempi kala painoi 1,2 kg. Nyt meillä oli huomisen aamupalalle ainakin graavia. Pyörimme leirin lähivesillä ja kalaa nousi tasaisesti saaliin ollessa 11 kalaa harjuksia ja taimenia. Harjukset olivat pulskia, keskipituus 40-43 cm, useimmat niistä kuitenkin laskettiin pois. Taimenet meni graaviin. Iltaa vietettiin viiniä maistellen ja kuppia tehden. Sinä iltana emme vielä saunoneet.

Tulopäivän saalista

Päivä valkeni poutaisena, vaikka sateista säätä oli luvattu. Aamupala oli tavanomainen graavikalan ja poroleikkeleen kera. Aamupäivällä jakauduimme siten, että kolme lähti kahden kilometrin patikkaan Omatjärvelle minun jäädessä Rostolle. Heti alkuun oli siiman päässä taimen. Painoa oli kilon verran. Huomasin, että ihan päiväaikaan harjuksen ja taimenen syönti on nihkeää, mutta harvakseltaan niitäkin tulee. Ilta-aika on parempi.
Porukka saapui iltapäivällä Omatilta. Taimenet tuntuvat vallanneen Roston vedet. Viimeksi 10 vuotta sitten niitä emme Omatilta juuri saaneet, mutta nyt niitä tuli kymmeniä, tosin useimmat olivat pieniä. Iltapuolella siirryimme taas kaikki Rostolle isompaa aluetta uistellen. Lauri oli nyt parini ja saimmekin taimenen ja pari normiharjusta. Seuraavan päivän graavikala oli varmistettu. Ilta meni saunoessa ja iltapalaa nauttien. Loppuillasta pelattiin korttia ja tehtiin kuppia.

Aamupalakattaus voi erämaassa olla laadukas ja näyttäväkin

Vaikka sadetta alunperin oli luvassa, päivä valkeni nytkin poutaisena vaikkakin tuulisena. Söimme totutun aamupalan: kahvi, leipä ja graavikala punasipulin kanssa. Vaikka mukana oli meetvurstia, emme siitä tarvinneet, niin hyvin kalaa tuli.
Lähdimme matkan pituuden vuoksi yhdellä veneellä tutkimaan järven länsiosaa ja kohteemme siellä oli Bardaljärvi lähes 800 metrin korkeudessa. Sieltä kun on saatu rautuakin. Varauduimme päivän retkeen ottamalla mukaan retkiruoat ja Trangian. Taas jakauduimme kahteen jäädessäni tutkimaan Roston länsiosaa muiden kiivetessä Bardalille. Tuuli Rostolla oli navakka. Uistelin länteen päin kohti Norjan rajaa. Nyt maisemat olivat jylhiä. Harjus nappasi, mutta sopimuksemme mukaan laskin sen ja mahdolliset taimenet takaisin. Vain raudut otetaan.
Kuvasin rannasta maisemien lisäksi muutaman pohjoisen kasvin. Porukkakin tuli Bardalilta takaisin, vain pieni taimen oli jäänyt kiinni. Syötiin ruokatauolla retkiruoat rannassa ja palattiin leiriin.
Iltapuolella muut lähtivät vielä Rostolle minun jäädessä nauttimaan olostani tunturissa. Kalastusporukalla oli tuliaisina reilu puolikiloinen rautu, joka nappasi Henkan vieheeseen, eli hänelle tuli melkein värisuora. Kala pantiin tietysti graaviin. Ilta meni taas saunoen ja rentoutuen.

Paluu Rostolle Bardaljärveltä

Odottelimme päivän paranemista tuulen ollessa navakka ja lämmitimmekin poikkeavasti päiväsaunan, koska henkilökunta halusi, että sauna ehtisi kuivua ja jäädä siistiksi. Iltapäivällä lähdin tuulesta huolimatta Markon kanssa lähivesille. Uistelu oli sivutuulessa hankalaa, mutta kalaakin tuli. Yhteensä harjuksia saimme 20 ihan Campin edestä. Otin kaksi 43 cm kalaa kotiin vietäväksi paluulennolle. Illalla vielä savustimme loput pari taimenta ja harjuksen. Niistä saimme maittavan iltapalan Laurin loihtimana.

Heräsimme ajoissa, jotta mökki ehditään siivota ennen paluulentoja. Lähdön lähestyessä silmäys ulos paljasti karun totuuden. Pilvet olivat laskeutuneet niin alas, ettei lentää voinut. Kulutimme aikaa loikoilemalla. Iltapäivällä sää selkeni niin paljon, että lennot voitiin hoitaa sovitusti. Henkilökuntakin poistui Campilta jälkeemme. Lentopilotti Nilsulla oli myytävänä pieni määrä pakastettuja porotuotteita, jotka minä ja Henkka ostimme.
Kokoonnuimme palaveriin Retkeilykeskukseen. Päivä Kilpisjärvellä oli niin sateinen, ettei suunnitellusta merikalastus/maisemien katselukeikasta tullut mitään. Suunniteltu terassikierros toteutettiin alkaen Retkeilykeskuksen kahveista ja sitten kävimme ravintola Kilpiksessä oluella. Ennen majoittumista Tunturimajojen mökkiin käytiin kaupassa hakemassa aamupalatarpeet ja lisää jäitä Igluun. Saunottiin. Iltamme huipentui juhlapäivälliseen hotellin ravintolassa. Laurin valitsemien viinien lisäksi alussa oli bataattikeittoa, pääruokana otin karitsan tartaria ja toisena poroa kahdella tavalla. Laadukas portviini kruunasi päivällisen.

Kaiken kaikkiaan kaloja tuli 86 kpl, mikä on 10 vuotta sitten tehtyyn reissuun verrattuna reilusti pienempi määrä. Taimenia saimme nyt huomattavasti enemmän, raudun määrissä emme havainneet eroa, mutta vähissähän ne ovat. Harjuksia järvissä on edelleen runsaasti, mutta ne ovat lähes kaikki 40-45cm pituisia, eli onko niille järvessä riittävästi ravintoa. Kuitenkin saamamme kalat olivat pulskia.
Kaveriporukkani on kiinnostunut luonnosta sen eri muodoissa. Erityisesti linnut ovat seurannassa. Merikotkat ovat kiinnostuneita Rostojärvestä, niistä kun kalaa löytyy hyvin. Piekanoja lenteli siellä täällä myyrien ja sopulien perässä. Tunturikihuja oli runsaasti. Niille kelpasi hyvin perkaamiemme kalojen jätteet. Korppeja järvellä liiteli useita. Lapintiirat etsivät syötävää pienistä lahdekkeista. Vesilinnuista kaakkurit pitivät voimakasta ääntelyä ylilennoillaan leirin yllä. Myös kuikan tuttu ääni kuului. Riekkoja leirin lähellä kuului muutamien äännellessä varsinkin iltaisin. Osa porukasta näki vaalean pöllön iltahämärissä lentävän leirin lähellä. Oliko se ukuli, jäi varmistamatta. Pikkulintuja maastossa oli, mutta niitä emme havainnoineet.
Vaikka https://yr.no ennusti huonompaa säätä koko reissun ajaksi, sää oli pääosin poutainen. Koko reissun hinta oli n. 1000 e per osallistuja, mutta minusta se on silti kohtuullinen. Kohdallani tämä matka tunturiin saattoi olla viimeinen, vaikka sitä ei pitäisi sanoakaan. Kaikessa kuitenkin pitää mennä terveys edellä. Elämyksistä pitää silti nauttia.

Rosto FiskeCamp hiljeni pois lähdettyämme.

teksti ja kuvat : H. Koivisto

Päivitetty 3.9.2024.