Takuuvarmoina rautuvesinä monet Ifjordfjelletin järvet ja joet saivat meidät heinäkuun lopulla lähtemään uudelleen kalastelemaan pohjois-Norjaan neljän hengen vanhalla porukalla. Saimme talvella niillä seuduin pilkillä käyneiltä vinkkejä paikoista, joissa kannattaisi poiketa. On näet järviä ja jokia, joissa ei ole kalan kalaa. Kulunut kesä pohjoisessa oli sateinen, tuulinen ja viileä, joten säiden puolesta reissu ei mennyt ihan nappiin. Huonolla säälläkin voi saada kalaa, sen huomasimme nopeasti. Norjan kartat olivat mukana, samaten GPS alueen kartoilla. Kalastusluvat (350 NOK = 44,35 e) olimme hankkineet totutusti netin kautta, sään kehitystä seurasimme netistä matkan aikana, kun meillä oli kannettava mukana. Taajamissa on nykyisin paikkoja, jossa pääsee wlanilla tai 3G/Edge/GPRS-yhteydellä kännykää/mokkulaa käyttäen nettiin. Norjassa Telenor toimi yllättävän hyvin myös maastossa, eli tekstiviestinäkin saa säätietoja.

Suuri Suolojärvi

Oli sunnuntai 20.7. ja eri puolilta Suomea tullut tuttu retkiporukka saatiin kasaan Rovaniemen Meltauksen kylällä. Ennen Norjan puolelle menoa katkaisimme siirtymän poikkeamalla Luttojoella Saariselän pohjoisreunassa. Jokihan laskee Raja-Joosepin tien tuntumassa Venäjän puolelle ja edelleen Vienanmereen. Päiväsaikaan joen eteläpuolelle huonoa tietä ajamalla tehty vierailu tuotti kasan kokemusta ja pieniä taimenia perhoilla ja pikku vaapuilla. Yövyimme Saariselän mökeissä 90 hintaan.

Aamukahvit kuuluisilla isoilla munkeilla juotiin puolen päivän aikoihin Kaunispään kahvilassa. Retkimuonat ostettiin Ivalosta ja jatkettiin matkaa. Ylitimme rajan Nuorgamin kohdalta. Sitä ennen katsastimme vielä Suomen pohjoisimman uuden Alkon ja poikettiin kahvilla Suomen pohjoisimmassa kahvipaikassa. Tanan kohdalla ylitimme Tenojoen ja jatkoimme matkaa Ifjordiin.

Saavuimme iltapäivällä autoparkkiin. Navakassa tuulessa ja tietysti sateen vihmoessa pakattiin rinkat ja patikoitiin helppoa maastoa 2,9 km sateessa ja vastatuulessa Suurelle Suolojärvelle. Mukaan otimme tietysti oluita ja muita juotavia – miesporukalla kun oltiin liikkeellä. Telttojen pystytyksen jälkeen kokeilimme heti lipottamista, kun tuikkejakin näkyi. Kalaa siis oli. Järven rannat ovat pääosin loivarinteisiä, vedessä on 5-10 metrin leveydeltä matalaa, jonka jälkeen syvenee. Äkkijyrkkiä rantavesiä emme löytäneet. Eka illan saalis oli vaatimaton, mutta parempaa oli luvassa. Kuppia tehtiin illan ratoksi. Vettäkin alkoi illalla sataa.

Suolojärven rannat ovat loivapiirteisiä ja paikoin siistejä liuskekivirantoja

Tiistai oli sään puolesta parempi ja saimmekin neljä rautua, jotka savustimme pussissa illalla löytämillämme norjalaisilla puilla. Seutuhan on muutoin puutonta nummea. Sinä päivänä ei todella satanut vettä. Teimme havaintoja seudun linnuista ja kasveista. Kaakkuri lenteli järvellä, lapintiiralla oli poikaset, kapustarinnat ja tyllit huutelivat rinteillä. Kukkivista kasveista mainittakoon rentukka, kullero, metsätähti, metsäkurjenpolvi, lakka, lapinvuokko, sinirikko, kurjenkanerva ja punakko.

Lapinorvokki viihtyy kosteilla mailla

Keskiviiko oli sadepäivä ja kun tuuli hurjasti, arviolta 15 m/s, päivä meni lähinnä teltoissa makaamiseen. Näin kovaa tuulta ei ole koettu millään reissulla. Ruokienkaan teosta ei tullut mitään. Syötiin vain leipiä, joiden päälle pantiin juustoa, meetvurstia, pasteijoita ja tehtiin kuppeja.

Teltat joutuivat koville tuulen puhaltaessa jopa 15 m/s.

Torstaina ei ihmeemmin satanut, mutta tuuli oli kova, eli loikoiluksi meni sekin päivä. Oluttakin saimme lisää autolla käynnin jälkeen. Säästä huolimatta saimme lipoilla myötätuuleen heittämällä rautua niin paljon, että kalakeitto syntyi ja yksi graavikokoinenkin tuli. Samana päivänä sattui pieni haaverikin, kun kovassa tuulessa yksi Akan kiiloista irtosi ja teki lennossa reiän teltan kattoon. Ohuita ovat nykytelttojen materiaalit.

Iesjoen pieniä putouksia

Perjantaiyönä näytti tuuli tyyntyvän, mutta näin ei käynyt. Aamulla osa porukasta lähti sateen vihmoessa reilun kahden kilometrin päässä olevalle Iesjärvelle ja sen itäpuolella kartassa näkyvälle pienelle järvelle. Keikka oli hyvä, kun saaliiksi tuli lähes kiloinen rautu ja taimen. Ja kun paikallisten jättämiä puita löytyi Suolojärven rannalta, savustimme taas kalat pussissa. Matkalta tuli lintuhavaintoina punajalkaviklo, koskeloita ja riekkopoikue. Hyviä kasvihavaintoja olivat Suolojärven pohjoisrannoilta nuokkurikko, tunturipoimulehti ja vilukko.

Iesjärven luusua

Lauantai oli paluupäivä. Heräsimme aamulla klo 4 siinä toivossa, että ehtisimme kokeilla vielä kalastusta vuonojen rannoilta ja katsella pohjois-Norjan maisemia. Taas satoi heikosti, mutta sivutuulta patikkaa ajatellen oli kohtalaisesti. Pakkasimme märät teltat ja patikoimme 2,9km autolle. Mikään kahvipaikka Ifjordissa ei ollut auki ja ajelimmekin aamutuimaan manner-Euroopan pohjoisimpaan paikkaan, Gamvikiin (71° 03'), joka on vain 10km Nordkapista pohjois-eteläsuunnassa etelämpänä. Otimme kuvia ja soitimme tutuille. Paluumatkalla kokeilimme turskan kalastusta ilman tulosta. Tuuli melkoisesti ja lämmintä oli vain 7 astetta. Poikkesimme Ifjordissa kahveilla, ja jatkoimme matkaa Laksleviin ja sieltä Karasjoelle ja edelleen Inariin. Pakolliset matkamuistot piti ostaa Näkkälästä ja Ivalon Alkon jälkeen suunnistimme Peurasuvannon mökkiin saunaan ja rentoutumaan. Mökin hinta neljälle saunalla oli kohtuulliset 80 euroa yöltä. Ilta meni rattoisasti ja reissu alkoi olla kotiin paluuta vaille valmis.

Reissun kalansaaliiksi tuli n. 20 rautua ja taimen, suurimmat vajaan kilon painoisia. Matkamittariin kertyi 2972 km, joka tietty näkyi matkakuluissa. Yhteiset kulut neljän miehen osalta olivat lähes 700 euroa ja henkilökohtaisten menojen kanssa laskien kaiken kaikkiaan hyvinkin yli 1000 euroa. Matkailu avartaa, mutta myös maksaa.

Tämän parempaa kala ei voi olla.

teksti: H. Koivisto
kuvat: H. Koivisto, M. Malkasilta ja M. Kokkonen

Lisää kuvia Ifjordin reissusta
GPS-jälki Garminille autoparkista Suurelle Suolojärvelle