Iijärvi on lounaispäästä sokkeloinen. Kuvan keskellä on itä-länsisuuntainen Rovaniemi.

Veneilyreissuja olen tehnyt Inarinjärvelle kolme kertaa 80-90-luvulla. Silloin vuokrasimme soutuveneet Veskonniemen kalasatamasta, jonne toimme mukana liikkumista helpottamaan 3-4 hv perämoottorin. Ne antoivat oudoilla vesillä sopivan vauhdin, ja samalla ehti merikarttojakin tukimaan.
Nyt suunnitelmissa oli eka kerran viedä oma vetouisteluvene Inariin. Auton bensan kulutuksen nousu arvellutti pitkällä matkalla. Mutta näin reissun jälkeen saadun tiedon pohjalta voin suositella oman moottoriveneen vientiä Lapin järville. Pääsimme omillemme kuljetuskuluissa. Vene painoi koneineen trailerin kanssa n. 400 kg.
Mutta - itse reissuun. Otimme suunnaksi 8/2001 Erä-lehdessä koekalastetun Inarin Iijärven, joka sijaitsee Inarinjärven pohjoispuolella, on Näätämöjoen latvavesi, 20 km pitkä lounais-koillissuuntainen erämaajärvi, jonka rantaan pääsee autolla hyvää hiekkatietä pitkin. Jo ajatuskin lähteä seikkailemaan veneellä noille asumattomille alueille ja tuntemattomille vesille oli kiehtova.

Iijärven saalista

15.6.
On aamu Jämsässä klo 5.30, tavarat on pakattu autoon ja lasikuiturunkoinen pulpettivene 30 hv koneella oli trailerilla matkaamassa uusille vesille. Veneilyreissua ajatellen olimme varanneet mukaan 20 litran jerrykannuja 2 kpl, varasytytystulppasarjan, työkalut koneremonttia varten, 2-tahtiöljyä, varapotkurin (luotaamattomat vedet ovat arvaamattoman kivisiä), veneilytakit, kaikuluotain ja pallokompassi, joka varmisti suunnan. Hankin GPS:n vasta reissun jälkeen, mutta jälkeenpäin ajatellen laite olisi tuntemattomilla vesillä ollut mainio apu sijainnin ja reittien määrittämisessä. Tästäkin reissusta olisin saanut hyviä reittipisteitä tuleville kulkijoille.
Vauhdilla veneellä uskaltaa mennä vain tutkittuja reittejä pitkin. Varsinkin järven eteläosan vesissä on hiekkasärkkiä ja kivikoita. Topografikarttaan no. 3931 pisteviivoilla merkityt, tyynellä hyvin vedessä näkyvät matalan reunat auttavat jonkin verran reittien valinnassa, mutta eivät ole tarkkoja.
Olimme klo 18.30 Ivalossa, eli 13 tuntia meni veneen kanssa 1000 km ajamiseen. Ajoimme suoraan Inariin ja Kaamaseen, josta on vielä 15 km tienhaaraan, jossa on viitta "Iijärvi 29 km". Tie on kapea, mutta hyvässä kunnossa.
Saavuimme perille Kutulahteen illalla kahdeksan aikoihin. Kolme autoa rannassa kertoi siitä, että muitakin oli järvellä. Sää oli ihanteellinen lämmin kesäilta. Laskimme veneen veteen, purimme varusteet ja jätimme auton laskupaikan tuntumaan. Veneenlaskupaikka oli hyvä betoniluiska, jonka viereen oli parruista rakennettu, varmaan kanooteille tehty laskupaikka. Aika yllättävää oli, kun 3 km päässä Kutulahdesta tien varteen oli sijoitettu jätteiden keruupiste. Heti veneen laskupaikasta lähdettyämme hiekkamatalikot muodostuivat ongelmaksi. Menomatka sujui hiljaa ajellen, kaikua seuraten ja järven kanssa sinuiksi tullen. Telttapaikkoja oli tarjolla rannoilla missä vain. Kun oli jo ilta, suunnistimme järven kahtia jakavan Rovaniemen etelärantaan, pohjoistuulien kannalta suojaiseen paikkaan. Hyttysiä maissa oli vain nimeksi. Pystytimme teltan, söimme iltapalan ja paneuduimme yöpuulle.

Telttapaikoista ei Iijärvellä ole pulaa 16.6. Iijärvellä
Aamu valkeni pilvisenä. Tuulen suunta oli pohjoisen puolella ja kun rannassa oli lähes tyyntä, poikkesin ennen aaamupalaa heittämässä viiden gramman valko-keltaista vippiä. Heti järvi paljasti tapansa kalojen suhteen harjusjärvenä ja lippaan tarttui kolme puolikiloista harjusta. Päivän ruokapuoli oli selvä - harjuskeitto uusien perunoiden, voin ja mausteiden kanssa.
Kävimme päivällä puuttomalla saarella Rovaniemen koillispuolella, mistä on näköala (kuva 1) joka puolelle järveä. Maisemat ovat loivapiirteiset. Rantametsät ovat tunturikoivikkoa. Järvi jakaantuu Rovaniemen kohdalta selvästi kahteen osaan. Lounaispää on sokkeloinen, matala ja täynnä hiekkasärkkiä kun taas koillisosa on tuulista, isoa selkää. Kalastus luvalla on sallittu koko järvialueella, eikä saalisrajoituksia ole. Järven lounaispäähän laskeva Vaijoki on rauhoitettu 10 km matkalta. Myös järvestä laskeva Näätämöjoki on rauhoitettu 8 km alkuosaltaan. Sieltä täältä löytyy järveen laskevia puroja, joissa kalastus on kuitenkin sallittu.
Alkuillasta teimme pyörähdyksen isolle selälle, jossa oli melkoinen aallokko. Kokeilimme kalan tuloa tuulen alta alkaen Stuorraluohtan luodolta. Jatkoimme etenemistä lahteen, jossa vettä oli 1-2 m. Nyt alkoi tulla harjusta. Puna-musta väri näytti antavan nyt paremmin saalista. Mikrovaaput, kuten Senior, olivat uisteluun paremmin sopivia. Niiden heittäminen kun vaatisi heittopallon ulottuvuuden parantamiseksi. Myös perholitkan vetämistä tyynellä vedenpinnalla kokeiltiin ilman tulosta. Joka tapauksessa järvi oli lunastanut lupauksensa saalisvarmana harrijärvenä. Punalihaisesta emme nyt saaneet tuntumaa.
Iltapalaksi teimme savukalaa paistamalla harjukset savustuspussissa halsterilla nuotiossa.

Veneen laskupaikka Kutulahdessa 17.6. Inarijärvelle
Palasimme takaisin Ivaloon, jossa teimme bensa- ja muonatäydennykset ja jatkoimme matkaa Nellimiin. Veneenlaskuluiska löytyi satamasta, jossa oli autollekin hyvä parkkipaikka.
Merkittyjä laivareittejä pitkin kulkeminen sujui nopeasti. Reitit järvellä on merkitty linjamerkein. Reimareita ja lateraaliviittoja on vähän. Ajoimme aluksi Lusmanuoraa ja siitä oikeaan Satapetäjäselälle ja edelleen Kuortossalmeen, jonkan rantaan pystytimme leirin. Iltaa kohden järvi tyyntyi lähes kokonaan. Jo kelpasi katsella maisemia tyynelle Sammakkoselälle päin. Rannalla pyöri leppälintupari ja urpiaispoikue, ja oudon utelias käki kävi useaan otteeseen tarkistamassa leiripaikan.

Inarijärveä parhaimmillaan 18.6. Kalastelua Inarilla
Päivä valkeni sateisena. Kiertelimme rantoja kelopuita mukaan viemisiksi keräillen ja kokkaillen. Iltapuolella sää parani ja pääsimme vesille. Kiertelimme länteen Tuurakivensaaren ja Tavesaaren etelärantoja uistellen puna-oranssivärisillä vaapuilla. Oranssi jurmu-emma antoi tärpin. Hetken päästä vapa tärähti taas ja nyt oli kiinni. Vajaan kilon akkarautu saatiin nostettua. Läheisen luodon ympärillä oli muuten useita verkkoja. Kiersimme länsipuolelta Tavesaaren ympäri ja Sammakkoselän eteläreunaa ajaen tyynessä, aurinkoisessa iltasäässä. Poikkesimme vielä Onnelaan vanhaa autioitunutta asutusta katsomaan.
19.6. Takaisin Nellimiin
Radiosta saimme illalla tiedon sään nopeasta huononemisesta. Seuraavana päivänä pakkasimmekin heti aamupalan jälkeen tavarat ja suunnistimme takaisin Nellimiin. Poikkesimme muonatäydennyksellä paikallisessa kaupassa. Reissu alkoi olla Nellimissä tuttujen mökillä saunomista ja yön yli nukkumista vaille tehty.

teksti ja kuvat: Hannu Koivisto

Lisää kuvia Iijärveltä ja Inarilta