Inarijärvi parhaimmillaan
Niin syvä on kuin pitkäkin.
Kukaan sitt' ei mitannut,
syvyyttä Inarin.
Tämä Maamme-kirjan runon säe kuvaa hyvin pohjois-Lapin suurinta ja
Saimaan jälkeen Suomen toiseksi suurinta järveä, jonne suuntasimme viikon
mittaisen matkan juhannuksena.
Matkaa oli suunniteltu pitkin talvea. Suurimman ongelman muodosti sopivan kuljetuksen
järjestyminen kahdeksan hengen porukalle ja tavaroille. Matkakuluja varten hankimme
varoja monin tavoin mm. ylläpitämällä talven kirkkopuiston
lintujenruokinta-automaattia, sekä lintulautoja ja -pönttöjä
myymällä. Loput kuluista saimme avustuksena kaupungin nuorisotoimelta.
Monille 14-15 vuotiaista kerholaisista kesämatka Lappiin ja Inarijärvelle oli ensimmäinen
kerta. Tuskin Inarijärveä parempaa paikkaa juhannuksen viettoon
löytyykään. Monena iltana saatiin ihailla yöttömän
yön aurinkoa lämpimän sään vallitessa.
Toisin kuin
esim. Päijänne, Inarijärvi on muodoltaan pyöreähkö. Vaikka
järvessä on yli 3300 saarta, löytyy järvestä useita lähes
rannattomia ulappoja. Karikkoisten rantavesien ja läheisen Jäämeren vuoksi
järvi on varsin arvaamaton. Hetkessä tuuli saattaa kääntyä
pohjoiseen ja nostattaa metriset, terävät laineet, jossa tavallisella veneellä
liikkuminen on vaarallista. Runsassaarisella järvellä liikkuminen vaatii erityistä
tarkkuutta navigoinnin suhteen. Saarien samankaltaisuus johtaa helposti harhaan ja karille ajoon.
Järven isot saaret ovat mäntyvaltaisia, pienet puolestaan tunturi- tai vaivaiskoivun
peittämiä, osin täysin puuttomia. Järven vesi on kuuluisa kirkkaudestaan.
Pohjan voi nähdä jopa kymmenen metrin syvyydestä. Veden kirkkaus paranee
mentäessä järven pohjoisosia kohti. Saamelaisille Inarijärvi on
pyhä järvi. Vesien valtias Ukko ylijumala asuu perimätiedon mukaan
lähellä Inaria kalliopahtasaaressa antaen elämän ja suojellen
tapaturmilta. Saaressa olevaan luolaan asukkaat toivat aikoinaan uhrinsa
jumalalle.
Inarinjärven saaret ovat hyvin karuja suurten selkien reunalla
Asuttuja taloja Inarijärven alueella on erittäin harvassa. Paikalliset asukkaat ovat muuttaneet kyliin ja asunnot ovat jääneet autioiksi. Toistaiseksi järvi on säästynyt runsaalta kesäasuntojen rakentamiselta. Retkeilijöitä varten saarissa on puolen tusinaa autiotupia.
Matka Ivaloon toteutettiin vuokramaasturilla, jossa oli paikat seitsemälle. Tavaroita varten saatiin lainaksi iso, kuomulla varustettu teliperäkärry. Järvellä liikkumista varten vuokrattiin Veskoniemen kalasatamasta kolme venettä, joista yhteen pantiin tavarat. Mukaan olimme ottaneet kaksi omaa perämoottoria ja niihin polttoaineen. Matkan tarkoituksena oli paitsi katsella hienoja maisemia, myös selvittää alueella pesiviä lintuja valtakunnalliseen lintuatlas-projektiin liittyen. Juhannuksen seutu on tässä mielessä Lapissa parasta aikaa. Lapissa on silloin vielä kevät, pesintä on vasta alkanut ja linnut ovat äänessä. Juhannusaattoillan vietimme teltoissa Kärppäsaaren tuvan tuntumassa, jossa oli harmiksemme paikallisia juhlijoita.
Sopivan tilaisuuden tullen tietysti kokeiltiin kalaonnea aina kun pysähdyimme, ja muutaman harjuksen ja hauen se tuottikin. Kävimme Partakon kylässä, josta käsin teimme parin yön mittaisen vaelluksen järven pohjoispuolella lintuhavaintoja tehden.
Jääsaaren autiotupa
Pohjoisen sijaintinsa vuoksi lintujen määrä pohjois-Lapissa on huomattavasti pienempi kuin etelä-Suomessa. Lajeja on niin ikään vähän. Koko viikon retken aikana niitä kertyi viitisenkymmentä, joista pohjois-Lapin lajistoon tyypillisesti kuuluvia ovat mm. vesipääsky, lapinsirri, taviokuurna, mustalintu, piekana, ampuhaukka, tylli, pikku kuovi, lapintiira, hiiripöllö ja tilhi. Ken Lapissa liikkuu kesällä, oppii niin halutessaan varmasti tuntemaan pajulinnun ja järripeipon äänet, niin yleisiä ne siellä ovat.
Aina kun Lapista puhutaan, kuvaan liittyvät myös hyttyset, joita lämpimien säiden vuoksi oli metsissä tyyninä aikoina melkoisesti. Tähän olimme varautuneet huolella hyttyshupuin ja -öljyin. Joukossa kun oli ensikertalaisia Lapin kävijöitä.
Illat tahtoivat usein sijoittua mihin vuorokauden aikaan hyvänsä, mutta sillä ei liiemmin ollut merkitystäkään. Aurinko kun paistoi
yötä päivää, niin ajan tajukin alkoi hämärtyä. Nukutaan, silloin kun väsyttää - oli matkan motto. - Ajatus, jota kannattaa jokaisen joskus kokeilla.
Illat nuotion loisteessa veden äärellä jäivät varmasti monen retkeläisen mieleen. Kuukkelit tulivat usein läheisille männyn oksille katsomaan, löytyisikö jotain suuhun pantavaa. Hyttysiä yritettiin pitää loitolla lisäämällä puita nuotioon. Iltapalaksi syntyi milloin lettuja hillon kera, välistä nuotiolenkkiä tai paistettua kalaa, joskus vain kaakaota ja leipää.
Väsymys painoi vähitellen itsekunkin mieltä. Porukka hiljeni kukin omiin telttoihinsa pois hyttysten ulottuvilta. Päivä oli usein pitkällä, kun pajulinnun vaimea ääni saattoi väen unten maille.
Retkiporukka tauolla
Viikko Inarin Lapissa kului nopeasti, ehkä liiankin pian ja oli kotiin paluun aika. Vaikka porukka olikin vähästä nukkumisesta väsynyt, yhteishenki pysyi hyvänä. Eikä mielialaa liiemmmin masentanut saappaiden uppoaminen suohon tai makuupussin kastuminen veneessä. Puhuttiinpa jo paluumatkan aikana uudesta Lapin matkasta, silloin taas uusiin maisemiin.
Teksti ja kuvat:
Hannu Koivisto