Luassojärvi
Sama porukka kuin Haltin vaelluksella, oli taas tavoittelemassa korkeuksia ja nyt aloituspaikaksi valittiin Luassojärvi ja sieltä itään laskeva jokien ja järvien muokkaama laakso. Seutu tarjoaa ehkä Yliperän hienoimmat tunturimaisemat, riittävästi kalavesiä, kasviharvinaisuuksia, eli elämyksiä, joista itse kukin ammentaa voimaa tuleviin koitoksiin. Luassojärvelle pääsee n.10 km:n patikalla Norjan puolelta, mutta me päätimme mennä helpommalla tavalla, eli lentäen Kilpisjärveltä. Aikaa reisuun varasimme 9 päivää ja sen aikana ehdimme käydä läpi Riiman, Jabman ja Salmijärven kalapaikat Luassojärven lisäksi.
Urttaksen laakso Luassojärveltä päin
Luassojärvelle tultiin illan suussa. Koska seutu ei kuulu Kalottireitin varrelle, porukkaa seudulla on varsin vähän, ja järven itäpäässä oleva autiotupa osoittautuikin tyhjäksi. Tarkoituksena oli viettää pari ensimmäistä päivää ihan vaan lepäillen ja pistoretkiä ympäristöön tehden. Ketään emme nähneet sinä aikana. Paras kalapaikka Luassojärvellä oli järvestä laskevan Urttasjoen luusua, josta kääpiörautua tuli kilokaupalla.
Pistoretken teimme lähellä olevalle 1200-metriselle Loassonibballe. Matkalla poikkesimme kartassa nimettömälle 1009 metrin järvelle, jossa oli jäitä vielä heinäkuun lopussa. Jääleinikkikin kukki asiaan kuuluvasti 1000 metrissä rakkaisella rinteellä kivien välissä. Sama kasvi oli myös Haltin rinteellä v.-92. Tunturiin kiivetessä meidät yllätti räntäsade, oli kylmä ja kiipeily rakkaisella rinteellä oli varsin liukasta. Näissä oloissa silloin markkinoille tulleet coretex-asut olivat tarpeeseen. Tonnisten huiputuksessa meillä on ollut tapana ottaa mukaan oluet saavutuksen kunniaksi.
Pari päivää meni nopeasti Lossun kämpällä. Painavat ruokaerät syötiin pois ja oltiin valmiit varsinaiseen koetukseen. Päivän aikana patikoitiin Riimajärvelle Urttasjoen pohjoisrantaa seuraten. Väli oli kohtuullisen helppoa alamäkeä.
Ruusujuuri Kovddoskaisin rinteellä
Riimalla kalastelu ei osunut kohdalle säiden kanssa, ja käytimmekin ajan kiipeillen läheisen Kovddoskaisin rinteillä, jossa oli mielenkiintoisia kasveja mm. ruusujuuri (kuva). Leirimme sijaitsi kuuluisan "hotellin" kohdalla ylärinteessä. Vastarinteellä Riimajärven takana näkyi mustanpuhuva tuhatmetrinen Urttaspakti, kaakon suunnalla Meekonvaara ja sen alla Luohtojärvi. Kaverit eivät tyytyneet alatasanteeseen, vaan huiputtivat Kovddoskaisin.
Seuraava kohde oli Jabmajärvi, jonne patikoitiin 14 km. Ylitimme Luohtojärvestä laskevan joen kahluupaikan kohdalta. Matkalla syötiin ja levättiin Meekon autiotuvalla Pierffejohkan rannassa. Tuvan kohdalta pääsee helposti joen yli, eikä tarvitse kiertää sillan kautta. Jabmalle mentäessä ei kannata oikoa liikaa Saivaaran eteläpuolelta. Jabman lähellä joutuu helposti suolle, joka varsinkin sadeaikaan voi olla ikävää mutaa ja pajukkoa. Hyvä leiripaikka Jabmalla on järven eteläkulmassa.
Jabmalta saimme harria enemmän kuin tarpeeksi - parhaat kilon pinnassa. Kalaa tuli parhaiten vipillä. Järven etelä- ja itärannat olivat kalastukseen matalia, mutta pienellä haulla monttujakin löytyi. Koko järveä emme kiertäneet. Olimme varanneet mukaan savustuspussin, jossa savustimme suurimman kalan läheltä keräämiemme kuivien vaivaiskoivuvarpujen turvin.
Siedjonlahku
Seuraava kohteemme oli Salmijärvi ja sinne suuntasimme Siettinjärven itäpuolta ylittäen Kaitsajoen ja edelleen kiertäen riittävän korkealta Siettinjärven rantoja pajukkoa välttäen. Edessämme oli Siedjonlahku. Vasemmalla oli Kutturankuru. Laakso nousee loivasti länteen, jonka oikeasta kulmasta nousimme ylös reilut sata metriä. Siedjonlahku on nummea, mutta rinne isoa rakkaa - silti helpohkoa kiivetä. Hyvä vaihtoehtoreitti niille, jotka ovat kyllästyneet kiertämään Kuonnarjohkan tuva kautta länteen ja Saarijärvelle. Reittiä pitkin pääsee helposti Salmijärvelle tai Saarijärvelle ja edelleen kalotti reittiä Kilpisjärvelle päin.
Saavuimme Salmijärvelle. Paikka löytyi pienen haeskelun jälkeen. Tuuli haittasi taas kalastusta iltapuolella.
Aamulla varhain Marko herätti meidät todeten, että nyt on tyyntä. - No, mehän saatiin rautua, sitä 300 grammaista Tonilla useita. Pidempään emme malttaneet olla järvellä. Kilpisjärvi kutsui ja viimeiset 14 km patikoitiin sateisessa säässä vauhdilla reiluun neljään tuntiin Haltin reitin polkuja pitkin.
Loppu olikin sitten pelkkää laskettelua retkeilykeskuksen rantamökissä ja saunassa. - Olipa taas hieno kokemus Yliperällä upeiden kavereiden kanssa.
teksti ja kuvat: Hannu Koivisto