Rostojärven reissu on ollut sunnitelmissamme jo pitkään. Nytkin vaan olimme asiassa liian myöhään liikkeellä. Kaikki paikat oli jo heinäkuulle varattu. Rostojärven ympärillä on kuitenkin joukko pieniä järviä ja jokia, jotka eivät kuulu Rostojärven lupa-alueeseen, mutta niitäkin on kalastettu varsin hyvin tuloksin. Niistä kiinnostuimme. Kiirunakortti riittää niissä kalastusluvaksi. Kun reissuun varasimme kahdeksan päivää, säästimme aikaa käyttämällä Polar-lennon palveluja mennen tullen. Hinta oli 570 e meno-paluu. Näin meillä jää melkein kuusi päivää aikaa kalasteluun. Kohteiksi valitsimme Vuolimus Ravdujärven, Vutnosjärven ja siitä laskevan Vutnosjoen. Molemmille järville pääsee lentokoneella laskeutumaan.
Heinäkuun 11. päivä klo 6 lähdimme Jämsästä liikkeelle. 13 tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Kilpisjärvelle. Karesuandosta Ruotsin puolella poikkesimme ostamassa kiirunakortit (26 e). Kilpisjärven Haltinmaasta varasimme mökin viikon päähän, vaihdettiin reissukamppeet päälle, purettiin tavarat lentosatamaan, teimme respassa lähtöselvityksen ja pääsimme matkaan ilmojen teille.

Ravdujärven saalista

Matka kesti 20 minuttia. Koneen ainoa rantautumispaikka on järven pohjoispäässä, jossa on myös poromiesten lukittu tupa. Paikka on 720 metrin korkeudessa, eli puutonta nummea ovat maisemat.
Jo saapumispäivän iltana järvi antoi lippaan ensimmäiset 600 grammaiset raudut, vaikka sää olikin varsin tuulinen. Ei järvi huono valinta kohteeksi ollut, vaikka hatusta se valittiinkin. Sopuleita juoksenteli siellä täällä, raatojakin oli. Tunturikihuja nähtiin useita - ruuan suhteen ei varmasti niillä ollut puutetta, vaikka meidänkin heittämiä perkuujätteitäkin kävivät hakemassa. Järvellä nähtiin lapintiiroja ja kaakkuripari, teltan lähellä kapustarinta piti haikeaa ääntelyään. Tylli varoitteli varvikossa poikasiaan. Lämpötila oli yhdeksän astetta. Yöllä alkoi sataa.

Lipottamista nimettömällä Ravdujärvellä

Uusi päivä koitti, sade oli tauonnut. Tuuli kävi edelleen pohjoisesta. Kävimme pohjoisella nimettömällä Ravdujärvellä. Järvestä tuli lähinnä harreja. Päivän aikana lotolla ja vipillä saatiin puolen tusinaa kalaa, suurimmat n. 700 grammaisia. Parhaat fileoitiin graavikalaksi, pienemmät suolattiin savustusta varten. Itään kilometrin päässä oli pohjoisempi Geatkegielasjärvi, mutta se osoittautui matalaksi. Plokattiin sieltä kuitenkin neljä vesipääskyä ja suosirrikoiras - reissun parhaat lintupinnat. Ilta meni teltassa loikoillen, korttia lätkien, kuppia tehden ja sadetta pitäen.

Nimettömän Ravdujärven harreja

Kolmas päivä valkeni tuulisena mutta aurinkoisena. Nyt meillä oli kalaa syötäväksi asti. Olimme ottaneet pari savustuspussia mukaan siltä varalta, että saisimme tulet aikaiseksi. Vaikka puita ei siellä kasvakaan, kuivia vaivaiskoivurisuja löytyi maastosta pienellä haeskelulla sen verran, että saatiin tulet ja niillä kalat savustetuksi.

Iltapäivällä kalasteltiin Vuolimus Ravdujärveä. Tuli seitsemän rautua, joista muutama pieni päästettiin. Päivän lämmin ateria oli selvä, rautukeitto. Perunatkin oli keittoa varten tuotu mukana.
Illan suussa kävimme vielä nimettömällä Ravdujärvellä. Lämpötila oli laskenut puoleen yöhön jo neljään asteeseen. Tuuli oli edelleen pohjoisen puolella. Silti neljä harria saatiin illan aikana. Päivän aikana ateriaksi söimme ruhtinaallisesti kahdeksan kalaa, harreja ja rautuja eri muodoissa. Hyvin pysyisi pelkillä saaliskaloillakin leivissä siihen tahtiin. Vaan taimen meiltä vielä puuttui.

Vuolimus Ravdujärven rautuja

Neljäs päivä oli siirtymäpäivä reilun kuuden kilometrin päässä olevalle Vutnosjärvelle. Päivä oli viileä ja pilvipoutainen, oli myötätuultakin eli päivä oli erinomainen patikointiin. Aamulla pakkasimme teltan kuivana, tankkasimme sopivasti ja lähdimme matkaan.
Muutamassa tunnissa tulimme helpohkossa maastossa Vutnokselle. Korkeuseroja ei ihmeemmin ollut. Paikoin matkalla oli pientä rakkaa, ja jokin märempi paikka piti kiertää. Teltan pystytimme Vutnoksen lounaiskolkkaan, josta Vutnosjokikin alkaa.
Järvi on rannoiltaan matalahko ja hiekkarantainen. Kahluuhousut antavat ulottuvuutta, mutta ilman niitäkin pärjää. Syvän reuna kun on lipoillakin juuri heiton ulottuvilla. Lentokoneella pääsee rantautumaan moneen paikkaan eri puolilla järveä.
Henkka kävi teltan kohdalta koemielessä lipottamassa lotolla. Varttitunnissa tuli kolme otettavaa harria. Kutsuimmekin jatkossa tätä helppoa kalansaantipaikkaa marketin kalatiskiksi.
Iltapuolella Marko lähti Vutnosjoelle perhovehkeet mukana meidän muiden jäädessä löhöilemään teltalle. Iltamyöhällä hänellä oli tuliaisena pintaperholla joen pitkän suvannon mutkasta 49,5 senttinen taimen - reissun komein kala.

Vutnosjärvi on hiekkarantainen

Viides päivä aloitettiin savustamalla edellisen päivän harrit. Palavaa löytyi taaas sen verran, että saatiin tulet.
Iltapäivällä lähdimme kaikki Vutnosjoelle. Polut kiertelivät joen rantoja. Sää oli aurinkoinen. Rannoilla oli paljon tunturin kasveja, joita valokuvasin. Alkumatkasta joki on matala ja kivikkoinen. Joen yli pääsee alkupäästä helposti kiviä pitkin. Muutama kalastettava putama alaspäin matkalla on. Koskia joessa on vähän. Rannoilta löytyy paikoin liikkumista hankaloittavaa, metristä pajuryteikköä.
Parin kilometrin patikoinnin jälkeen tulimme pitkälle suvantopätkälle, jossa vettä ja leveyttä on sopivasti. Lämmin päivä alkoi väsyttää. Kun kala ei ollut syönnillään, otimme Henkan kanssa nokoset harjunpenkassa auringon paistaessa siihen makeesti. Marko sai sillä aikaa pitkältä suvannolta kolme pientä pois päästettävää.
Ilta meni teltalla loikoillessa. Marko kävi vielä illalla tekemällä kierroksen järvellä. Kello oli 1.30 hänen palatessa mukanaan vajaan kilon rautu, joka oli vatsasta täysin punainen ja pilkut oli kullan väriset - hienon värinen rautu.
Yöllä lämpötila oli pudonnut -1,4 asteeseen ja rinkkojen pintaan ulkona oli kertynyt kuuraa. Hanskatkin voisivat olla tarpeen näiden heinäkuun säiden varalle.

Taimenta ja harria tikkukalaksi

Aamupäivällä paistoimme suolasssa olleet harrin ja taimenen tikkukalaksi tulilla. Kylmän yön jäljiltä kalat olivat aamulla lähes jäässä, eli varmasti olivat tuoreita.
Päivällä lämpötila kohosi yli 20 asteen. Oli peseytymisen ja varusvaihdon aika.
Iltapäivällä Marko lähti joelle meidän muiden jäädessä kiertelemään järven rantoja. Tulos oli päivän osalta täysi nolla, vaikka sää olikin kohdallaan - oli ehkä liiankin hyvin. Iltalenkkikään Vutnosjärven vastarannan hiekkasärkälle ei tuottanut kuin pari pientä päästettävää. Yöllä alkoi satamaan.

Oli lähtöpäivä. Aamupäivällä Marko sai vielä ennen koneen tuloa tuloa lahirannoilta neljä harria, joista kaksi olivat reilut 40 senttisiä kotiin vietäviä.
Kone tuli ajallaan tuoden mukana olutta edellisenä päivänä tulleelle porukalle. Paluumatka Kilpisjärvelle kesti 12 minuuttia, eli hieman nopeammin käy paluulento. Majoituttiin Haltinmaalle (88 e /tupa), käytiin kaupassa, saunottiin ja syötiin maittava buffe (14 e /ateria) ravintolassa. Loppuilta meni mökissä rattoisasti.

Paluupäivä koitti. Pääsimme liikkeelle klo 7.28 Kilpikseltä, syötiin Merihelmen merimaisemissa Kemin ja Oulun välillä. Reissu päättyi klo 20.00 Jämsään. Yhteiset kulut olivat 310 e per henkilö. Loppusaldona saatiin varmaan kolmekymmentä harria, rautua tai taimenta. Reissu oli kalan tulon kannalta paras kautta tekemiemme reissujen. Tärkeintä oli kuitenkin akkujen lataamaaminen tunturimaisemissa mukavassa seurassa tuleviin koitoksiin.

teksti ja kuvat H. Koivisto

Lisää kuvia reissusta
Kartta Vuolimus Ravdujärven ja Vutnosjärven ympäristöstä
Tunturien kasvikuvia