Tämänkertaisen Yliperän vaelluksen tein 17-23.7.1998 Yliperän keskiosaan Toskalijärven alueelle. Järvi sijaitsee ylängöllä 704 metrin korkeudessa maljamaisessa laaksossa, jonka länsireunalla kohoaa yli 900-metrinen Annjalongin monihuippuinen tunturi ja idässä tuhatmetrinen Toskalharji. Joki laskee maljan eteläreunasta Jogasjärveen. Maasto pohjois- ja itärannoilla on nummea, joka on monin paikoin soistunut. Länsireuna on karua kivikkoa. Kuten kalastajat yleensä, mekin siirryimme Toskalille lentämällä vaivattomasti Polar-Lennon kyydillä. Mukanani oli meidän 13-v. Kari.

Telttapaikan valitsimme aiemmin kuullun perusteella järven pohjoisreunasta pienen kumpareen päältä. Lähellä oli pohjoisesta järveen laskeva, osin maanalainen joki. Rantojen mataluuden vuoksi järven länsireuna on kalastamiselle paras vaihtoehto ja kahluuhousuilla/lahkeilla ulottuvuus kalojen saantiin kasvaa. Vaikka puita seudulla ei olekaan, useat nuotiosavut kertovat kalamiesten tuovan puut mukanaan.

Taisi olla sesonkiaika kalastuksen suhteen, kun rannoilla oli useita telttoja. Kun tutustuimme muihin kalastajiin, sain selville, että monet olivat jo aiemminkin olleet vastaavaan aikaan siellä kalastamassa. Terveiset vaan Juhani Juntuselle ja Alpolle Suomussalmelle.

Ensi ilta oli heti otollinen kalojen tulolle - oli lähes tyyntä ja tuikkeja oli. Lentokapteenin kuuleman perusteella järvestä oli saatu hiljan yli kilon rautu, vaikka moni kertoi sieltä saaneen vain pientä kalaa. No, mekin saimme vain pientä. Toskali on varsin hankala kalastettava.

Pari päivää riitti meille järvellä oleiluun. Kalastelu jäi vähiin tuulen pilatessa mahdollisuudet. Jatkoimme matkaa nousemalla Annjalongin länsirinnettä yli 200 metriä yhdelle tunturin huipuista. Nousu oli raskas, mutta helpotusta toi idästä puhaltanut tuuli, joka piti hyttyset loitolla ja viilensi sopivasti. Huipulta näki monta mielenkiintoista kohdetta: Halti, Pitsusjärvi, Kovddoskaisi, Urttaspahta, Loassonibba, Meekonpahta, Toskalharji. Maasto Annjalongin ylängöllä on karua kalliota ja pientä rakkaa, mutta länsirinteet Meekolle päin helppokulkuista nummea.

Söimme pienen lammen rannassa ennen laskeutumista Vuobmakasjoen varteen. Maasto näillä main oli helppokulkuista. Ylitimme joen Vuopmakasjoen sillan kohdalta ja patikoimme sateessa Meekon varaustuvalle, jossa oli jo viisi henkeä majoittuneena. Saimme jäädä kuivattelemaan vaatteita ja nukkua yön sillä varauksella, ettei tupaan tule lisää varanneita. Asukkaat olivat varautuneet runsain virvokkein, ja vietinkin rattoisan illan heidän kanssa. Kiitokset siitä vielä tuvan asukkaille.

Uusi päivä valkeni sateisen sumuisena. Pilvet olivat maassa ja näkyvyys olematon. Iltapuolella sää kuitenkin selkeni. Nousimme Meekonlaaksosta matkaten Siettinjärven pohjoispuolelle Kahperusjoen varteen. Pystytimme teltan, ja paneuduimme iltapalan jälkeen väsyneinä nukkumaan.

Uusi päivä valkeni selkeänä. Jatkoimme matkaa kulkien Siettinjärven länsirantaa Siettinvaaran rinnettä myötäillen Siedjomkophiin, laaksoon, jota rikkovat pienet lammet, suot ja pajukko. Kiersimme ne länsipuolelta. Laakso nousee loivasti länteen. Pidimme ruokatauon lahkussa.
Seuraava haaste matkassa oli rakkainen rinne, joka nousee yli 100 metriä. Vaikka onkin jyrkkä, mutta lyhyt. Patikoimme eteenpäin loivasti laskevasssa, helppokulkuisessa maastossa. Salmijärven rannat ovat varsin kivikkoiset, mutta pienellä haulla telttapaikka löytyi. Alkoi sataa tihuuttaa. Tuulta oli sen verran, ettei kalastamisesta tullut mitään. Söimme tukevasti, soitimme kotiin tunnelmat ja kävimme nukkumaan.
Aamulla oli lähes tyyntä, ja ehdin tehdä muutaman heitonkin järveen - ilman tulosta, kun tuuli yltyi idästä ja sumupilvet peittivät näkyvyyden lähes kokonaan. Odottelimme näkyvyyden paranemista.
Puolenpäivän aikoihin pilvet hävisivät yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin, mutta lämpötila kohosi turhan nopeasti 20:een asteeseen. Pakkasimme teltan, jätimme rinkoista ylimääräiset ruuat painon keventämiseksi ja lähdimme matkaan kohti Kilpisjärveä Kalottireittiä seuraten. T-paita oli paras varustus patikointiin, kun eivät hyttysetkään liiemmin vaivanneet. Niin lämmintä oli silloin.

Pääsimme ongelmitta Kilpisjärvelle. Reissun paras hetki oli, kun saimme heittää rinkan selästä ja vielä rantasaunassa huuhtoa hyttysöljyt pois. Retkeilykeskuksen terassilla ilta-auringossa nautitun parin oluen jälkeen uni maistui tosi hyvin. Tuli taas hieno elämys Yliperän karun kauniissa tunturiluonnossa.

Teksti ja kuvat: Hannu Koivisto