Tuvan tasavalta


Sosialismi on suojellut länsimaistumiselta ja luonto, vaikeat kulkuyhteydet ja harva asutus venäläistymiseltä.

Tuvan tasavalta sijaitsee Aasian maantieteellisessä keskipisteessä Jenisein alkulähteillä. Etelässä naapurina on Mongolia. Sajanin vuoriston ympäröimä Tuva sijoittuu Etelä- Siperian metsien ja Keski -Aasian aavikon rajoille, mistä johtuen alueen kasvi- eläinmaailma on erityisen runsas. Luonto on säilynyt koskemattomana vaikeiden liikenneyhteyksien vuoksi. Tuvan alueella ei ole lainkaan rautateitä. Myös maantieverkko on harva ja huonokuntoinen. Maantieyhteys Krasnojarskista Kizyliin kulkee naapurialueen Hakassian pääkaupungin Abakanin kautta. Lentoreitti Krasnojarskiin yhdistää Tuvan tasavallan muuhun Venäjään. Huonojen kulkuyhteyksien vuoksi myöskää alueen runsaita mineraalivaroja ei ole juurikaan voitu hyödyntää taloudellisesti, mikä on osaltaan mahdollistanut ainutlaatuisen luonnon säilymisen. Ekologisesti Tuva onkin entisen Neuvostoliiton alueista yksi parhaiten puhtaana säilyneitä osia.

Omaa kulttuuria osataan arvostaa

Myös omat perinteet, tavat ja kultturi ovat säilyneet paremmin kuin muualla. Teollisuustyöpaikkojen vähäisyys ja perinteinen paimentolaisuus eivät ole houkutelleet venäläistä asutusta. Vuoden 1991 tapahtumien jälkeen Tuva jäi uuden perustuslain myötä osaksi Venäjän Federaatiota, vaikka myös kansallismielisiä itsenäistymispyrkimyksiä esiintyi jonkin verran. Tuolloin venäläistä väestöä muutti pienessä määrin pois tasavallasta, mutta muuutajista osan sanotaan palanneen. Nykyinen presidentti Sherig - ool Oorzhak edustaa maltillista linjaa ja huolehtii hyvien suhteiden jatkumisesta Venäjän keskusjohdon suuntaan. Tuvan tasavallan budjetti rahoitetaan 85 prosenttisesti Moskovasta käsin, mikä lisää riippuvuutta Venäjästä.

Historiasta löytyy myös itsenäisyyden aika

Sijaintinsa ja kulttuurinsa vuoksi Tuvalla on ollut perinteisesti vahvat yhteydet etelään Mongolian ja Kiinan suuntaan. Vuoteen 1914 saakka alue kuului Kiinan hallintaan, minkä jälkeen alkoi autonomian aika Venäjän suojeluksessa. Tuolloin alueella oli omat lait ja tavat. Oikeus omien ulkosuhteiden hoitamiseen sensijaan puuttui. Venäjän vallankumouksen jälkeen 1921 - 1944 Tuva oli kommunistien hallitsema Tannu-Tuvan kansantasavalta. Vuonna 1944 Tuva liitettiin Neuvostoliittoon autonomisena alueena. Vuodesta 1961 lähtien sillä on ollut Autonomisen tasavallan asema. Neuvostoliiton hajoamisen myötä nimestä poistettiin sanat autonominen ja sosialistinen. Nykyään käytetään nimeä Tuvan tasavalta.

Hyvin säilynyt luonto suurin rikkaus

Alueen sijainti Etelä-Siperian metsävyöhykkeen ja Keski -Aasian aavikon rajalla mahdollistaa monipuolisen eläimistön ja kasviston. Alueella tavataan 72 nisäkäslajia, 240 lintulajia ja 7 matelijalajia. Lajistoon kuuluu mm. karhu, kettu, ilves, orava,soopeli, erilaiset vuoriston kaurislajit, lumileopardi, villikissa, villisika, poro ja jopa kameli ja jakkihärkä. Erilaisia kasvilajeja on tavattu 1005 kappaletta, joista 15 löytyy vain Tuvasta. Luonto Tuvan tasavallan alueella on hyvin monipuolinen ja vaihteleva. 80% pinta-alasta on 3000 - 3500 metriä korkeaa vuoristoa. Korkein vuori Mongun Taiga (Hopeavuori) kohoaa 3976 metrin korkeuteen. Vuoristossa kasvavien metsien lisäksi löytyy ruohoaroa ja puoliaavikkoa. Alueella on yli 400 järveä, joista osa saa alkunsa jäätiköiltä. Järvien ja Jenisein latvajokien kalakantaan kuuluu 18 erilaista lajia. mm. taimenta, harjusta, siikaa, ja peledsiikaa.

Suolajärviä ja terveyslähteitä

Järvistä osa on suolapitoisia. Näiden järvien suolaveden ja mudan parantavaan vaikutukseen uskotaan varsin yleisesti. Niillä hoidetaan varsin erilaisia vaivoja mm. luu- ja lihaskipuja, ortopedisia vaivoja, selkäkipuja, hermostollisia sairauksia sekä ihotauteja. Myös kansallispainissa kipeytyneiden lihasten hoitoon muta ja suolavesi sopivat hyvin. Mineraalilähteitä kutsutaan tuvankielisellä nimellä "arjaan". Myös mongolian, burjatian ja kirgisian kielissä esiintyvä ja sanskriitista polveutuva "arjaan" tarkoittaa pyhää, parantavaa vettä.

Takaisin Tuvan kotisivulle


Copyright ©Pentti Pirhonen
10. Joulukuuta 1995