Pohjois-Norjan sisäjärvet ovat mielenkiintoisia tutkimuskohteita kalastuksen suhteen. Järviä piisaa riittämiin. Otimme kohteeksi Varangin vuonon etelärannan Suuren Lahtajärven, josta olimme saaneet vinkkejä paitsi hyvistä saaliista, myös veneestä, joka olisi järven etelärannassa ja kohtuulisen helpossa paikassa saavuttaa pienellä patikoinnilla. Kalastusluvat sisäjärville hankittiin inatur.no sivuilta etukäteen, Norjan kruunuja otettiin mukaan n.1500 NOK per nokka, tietokonekin oli matkassa mm. säätietojen katsomista varten. Kun nyt suunnitelmissa oli vain kolmen päivän patikkaosuus, ruuat olivat varsin kotoisia, oli vanhoja ja uusia perunoita, hirvenlihasäilykettä, ruokakermaa, sipuleja, mausteita, leipää, juustoa, makkaraa, kahvia ym. Eli painosta rinkoissa ei ollut väliä, kunhan vain oli riittävästi olutta =) Nyt ei tarvinnut kuivattaa mitään ruokia.

Menomatkan kartta parkkipaikalta Suurelle Lahtajärvelle gps-seurannalla. Siniset viivat ovat paluumatkan paremmat valinnat

Lähdimme Jämsästä matkaan vähän ennen kuutta. Uutena suunnitelmana yritimme ajaa koko matkan 1200 km perille asti. Neljän kuskin voimin homma onnistuu hyvin. Kalastusvälineitä emme desinfioineet. Kuivia kun olivat muutenkin. Saavuimme perille 14 tunnin ajomatkan jälkeen. Kuten yleensä, Varangilla sataa aina, kun avaat auton ovet. Näin kävi nytkin. Vettä tuli niin paljon, että meidän piti vaihtaa varusteiden vaihtopaikkaa 10 km päähän bussipysäkkikatokokseen Pykeijan tien risteykseen, joka ilmeisesti toimi myös pissapaikkana hajusta päätellen.
Palasimme patikan päähän edelleen vesisateessa, mutta patikka alkoi kuitenkin. Ensimmäinen valinta oli Jeageloaivin kierto. Länsipuoli näytti paremmalta, joten sinne suunta. Rinne oli varsin jyrkkää ja aivin takana oli vielä märkä suo, jonka me kiersimme itäpuolelta ympäri. Tässä tuli eka turha lenkki. Sadekin taukosi. Suon jälkeen oli varsin tasainen, nopea osuus kohti kurua. Vastatuuli etelästä oli aika kova. Polku kierteli pienen puron varsia koko ajan nousten. Tulimme Roggejärvelle. Nyt tuulen voiman vasta tunsi, kun ei pysynyt kunnolla pystyssä - ehkä 15 m/s. Yritimme ensin kiertää järven länsirannan puolelta. Kova tuuli ja jyrkät, kiviset rannat pakottivat vaihtamaan suunnitelmaa. Itäpuolella edessä oli rakkarinne, jonka päälle nousimme. Rakan yläreunaa kuljimme kohti tunturikoivikkoa. Taas huomasimme tehneemme virhearvioinnin. Rantoja pitkin olisi päässyt helpommin. Sateella rakka on muuten tosin liukasta. Koivikon jälkeen oli vielä pieni nousu oikean puoleiseen satulaan ennen Lahtajärviä. Vastatuuli oli edelleen kova. Energia meinasi loppua ylämäessä, kun olimme olleet 12 tuntia ilman tankkausta. Saavuimme kuitenkin perille klo 4.30 aamulla. GPS:n mukaan matkaa tehtiin 4,7 km. Vettä vihmoi, kun kävimme nukkumaan. Läheinen piekanapari varoitteli poikasiaan moisten kulkijoiden häirinnästä.

Herätys oli klo 10. Aamutoimet sujuivat rutiinilla. Järvellä tuuli lännen puolelta. Kun tuulellakin voi rautua saada, lähdimme kiertelemään lähiseudun rantoja lottokoneet valmiina. 20 senttisistä tuli useita tärppejä. Paras päivän kala oli Markon saarten luota saama 600 grammainen rautu. Päivän sapuskaksi syötiin kuitenkin tukevasti hirveä ja uusia perunoita.
Illalla tuuli kääntyi kaakkoon. Lämmintä oli noin 15 astetta. Innokkaimmat lähtivät vielä iltakalaa hakemaan ja puolikiloinen rautu sieltä tulikin. Kun olimme 200 metrissä, tunturikoivuja oli polttopuiksi, vaikka maisemat muuten olivatkin lähinnä Kuun maisemia. Tämän hyödynsimme ilman muuta ja savustimme päivällä saadun suolakalan pussissa nuotiolla. Nuotiopuheet juonsivat juurensa Varanginvuonolla jo nähdyistä kassikalakasvattamoista. Kasvimaailma oli täkäläisittäin tavanomaista: ruohokanukkaa, siniyökönlehteä, ruusujuurta ym.

Suuri Lahtajärven rautu

Puolen yön jälkeen pidettiin tulevan päivän palaveri. Sataakin alkoi taas.
Herätys oli 9.30. Päivä valkeni aurinkoisena. Minkki kävi tarkistamassa rannat - varmaan haki poikasilleen syötävää. Aamutoimien jälkeen suunnistimme kohti järven itäpäätä, jossa venekin olisi ja matkalla sopivia rantoja kalastellen. Sadekuuroja tuli välillä ja tuulikin tyyntyi usein kokonaan. Vaan kaloja ei tullut. Osa porukasta kävi kääntymässä viereisen Loddejärven lahdessa. Venekin löytyi, mutta sekään ei auttanut kalan tuloon. Porukka väsyneitä miehiä ja pari pikkutaimenta ja Henkan karkuuttama rautu oli päivän saldo. Iltaa vietimme rautukeittoa tehden, kuppia ottaen ja nuotiota poltellen.

Tulet syntyy vähän märemmistäkin tunturikoivuista

Herätys oli 8.30. Aamusää oli kohtuullinen. Pakattiin tavarat ja lähdettiin patikoimaan takaisin autolle. Teimme menomatkasta viisastuneina muutaman korjaavan reitin valinnnan ja tulimmekin 1,5 tuntia nopeammin - vaikkakin alamäkeen perille. Olut maistui taas hikisen patikan päälle.
Suunnistimme kohti Ekkeroyan kylää, josta majoituspaikka löytyi pienen haeskelun jälkeen. Matkalla käytiin Vesisaaren Rema 1000 marketissa. Ruuasta puheenollen kaikki on suomalaisittain kallista. Leipä oli hyvää, viinit olivat halpoja. Oluet kannattaa tuoda mukana. Lämpötila oli 13. Pääsimme mökissä läppärillä nettiin, josta selvitimme tulevien päivien sää. Datasiirtomaksut ovat varsin hinnakkaita 3€/1MB. Saunottiin, otettiin olutta ja syötiin pastaa. Iltalenkki tehtiin läheiselle lintukalliolle, jossa ihmeteltiin pikkukajavia, meriharakoita, merilokkeja, haahkoja, pilkkasiipiä ja merimetsoja. Kylällä näimme muuttohaukan.

Ekkeroyan kylän lähellä on lintukallio, jossa pesivä pikkukajava on yleisin lintu.

Herätys 8.30. Tuuli yltyi kovaksi ja oli vain 10 lämmintä. Emme päässeet veneillen kalastamaan. Vaihdoimme heittovälineet järeämpiin kuusitonnisiin ja lähdimme etsimään sopivia rantapaikkoja. Ajelimme kohti Vuoreijaa. Matkalla nuori merikotka istui rannalla. Vuoreija on itäisin Varangin niemimaan paikoista. Heittopaikkoja sai sieltäkin etsiä. Usein rannat ovat liian matalia, syvemmissä kohdissa taas pudotusta veteen on helposti liikaa. Kokeilimme yhdestä paikasta. Sää oli liian ankea, joten palasimme takaisin. Ekkeroyan satamassa nähtiin jääkuikka kolmen poikasen kanssa. Taisi olla elis kaikille.

Ekkeroyan kylä, aallonmurtaja taustalla

Varangin maisemia Mortensnesin kallioilta

Marko heräsi jo kuudelta ja kävi sataman aallonmurtajalla heittelemässä. Pienten lisäksi tuli mitallinen kilon seiti. Päivän ohjelmassa oli käynti Tana Bru:ssa ja Tenovuonon suulla. Vettä satoi tietysti koko matkan. Tenovuonon suulle pitäisi osua juuri laskuveden aikaan, jolloin vuonon pohja paljastuu ja jokiuoma on kapea, jolloin uomasta voi saada hyviäkin saaliita. Aikaa on vain kolme tuntia kalastaukseen. Tenon kalastuasalue loppuu vuonon päässä ja merellähän saa maksutta heitellä. No, sekin reissu meni käsille, kun tulimme liian myöhään. Vesi nousee näet siellä eri aikaan kuin Varangissa (ilmeisesti vähän aikaisemmin).
Paluumatkalla ostimme eväät Tana Bru:sta ja kävimme Mortensnesissä kahvilla ja rantakalaa kokeilemassa. Ruuasta puheenollen kaikki on Norjassa suomalaisittain yleensä kallista. Leipä on hyvää, lihatuotteet kalliita, mutta viinit ovat halpoja. Oluet kannattaa tuoda mukana, jos ei Maciä kaipaa. Tuuli oli nytkin kova, mutta osa porukasta kävi kallioilla heittelemässä ja tulihan sieltä yksi seiti. Heittopaikat ovat varmaan Varangin parhaat helposti saavutettavat.

Herätys taas klo 8.30. Oli paluupäivän aika. Marko kävi aamulla merikalassa aallonmurtajalla, yksi seiti tuli kotimatkalle vietäväksi. Pakastimme kaikki lähtevät kalat mökin pakastimessa. Autossa oli sähkötoiminen kylmäboksi, jossa kalat säilyivät jäässä perille asti.
Siivosimme mökin ja lähdimme etelään - kohde vaan ei ollut selvillä. Jäämmekö Saariselälle tai muuhun Lapin lomamökkiin iltaa viettämään ja yöpymään. Matkalla asia selkeni, ajamme suoraan 15 tuntia Jämsään asti. Olihan meitä neljä kuskia. Homma hoitui rutiinilla ja perillä olimme yöllä yhden aikoihin. Taas tuli tehdyksi mukava reissu pohjoiseen ainakin helteitä hetkeksi pakoon.
Meitä oli neljä miestä. Matkaa tehtiin 2900 km, diesel maksoi 220 euroa, yhteiset kulut olivat 200 euroa henkeä kohden plus omat eväät.

teksti ja kuvat: H. Koivisto

Lisää kuvia Varangin reissusta