Kalastelua Varangin sisävesillä ja vähän Jäämerelläkin


Tenojoki Tana Brun sillasta merelle päin

Oli elokuun 13:s varhain aamulla, kun kalastusporukkamme oli taas matkalla kohti pohjoisen kalavesiä. Mennyt sateinen kesä jätti paljon arvailtavaa. Minkälaiset olosuhteet meitä odottivat niinkin pohjoisessa, kuin 70,7 astetta pohjoista leveyttä. Paikalliset säätiedot netissä (www.yr.no) antavat jotain suuntaa tulevasta, mutta aiempien reissujen tuoman kokemuksen mukaan niihin ei voi luottaa. Näin elokuussa pitää jopa räntäsateisiin ja pakkasöihin varautua.

Matka Inariin meni normipysähdysten myötä suunnitellusti. Nesteeltä otimme kukin viiden euron hintaan desinfioinnin kalastusvälineillemme. Kalastusluvat olimme hankkineet jo aiemmin netistä (www.natureit.no/nb?language=fi). Samalla, kun seurasimme säätä Norjassa, etsimme netistä sopivia majoituspaikkoja paluuiltaa varten viikon päähän - vaan niitäpä ei Inarin seudulta juuri löytynytkään erinäisten tapahtumien vuoksi. Koska pohjoisessa sataisi juuri, kun meidän pitää patikoida, otimmekin 80 euron mökin Tenon rannasta Nuorgamista päästen jo reissun alusssa saunomaan ja makkaraa tulilla grillaamaan.
Jatkoimme matkaa aamulla hyvässä säässä ollen klo 9.00 tien varressa levikkeellä, josta lähdimme patikkaan. Vaihdettiin varusteet, pakattiin rinkat ja Kongsfjordelva-joki tien vieressä oli kahlattava yli. Joki näytti sillä kohtaa kiviseltä ja alle 40m leveältä, virta oli kohtalainen. Rannat olivat paikoin rytöset. Joen ylitys onnistui ongelmitta. Osalla oli kahluutamineet. Itse käytin vielä tasapainoiluun vaellussauvoja. Vettä oli enimmillään vähän polvien yläpuolelle.
Pienen tauon jälkeen pääsimme matkaan, satakunta metriä nousua oli reilun kilometrin matkalla. Maasto oli nummea, puronotkoissa oli pajua. Vaikka matka oli lyhyt, nousu otti koville. Satulan ylityksen jälkeen avautui tuleva kohteemme järvi, jossa pitäisi olla jopa kilon taimenia. Majoituimme pieneen niemeen järven länsirannalla. Lämpötila oli 15 astetta.


Norjan jylhiä maisemia.

Tuulta oli kohtalaisesti. Innokkaimmat aloittivat heti rannoilta lipottelun. Muutama taimen ottikin, mutta olivat sitä 35-senttistä. Niitä emme alkuun halunneet. Heti tuli varustetappioitakin, kun Laten heittovapa katkesi ja Henkalta jäi hyvä Lotto pohjaan. Illalla Klunssilan DAM:sta, eliniän takuun avokelasta meni kammesta sokka ja kela hajosi. Loppuilta pelattiin teltalla korttia ja otettiin hömpsyjä.
Aamuyöllä alkoi tuulla, joka puuskissa yltyi lähelle myrskyä. Heräsin telttakankaan kovaan läpätykseen. Huomasin Nallon abisidin olevan lähes irti maasta. Kiiloja oli irronnut ja tyhjät muovikassit olivat lähteneet lentoon. Lisäsin kiviä kiilojen painoksi. Toinen trangian kattiloista ja kaksi teltan kiilaa olivat lentäneet järveen. Seuraava tuulenpuuska heitti toisenkin kattilan, joka onneksi upposi heti rantaan.
Kova tuuli jatkui vielä aamullakin, mutta laantui vähitellen. Kattila ja kiilat katosivat ja toisen teltan kaari taittui. Teltat joutuivat siinä myräkässä varsin koville. Makaamiseksihan se päivä taisi mennä. Aamupalakin syötiin vasta klo 18, kun ruuan teosta ei tuulen vuoksi tullut mitään. Kännykät toimivat läheisellä knöllillä. Kalasoppa-aineet meiltä puuttuivat edelleen. Illallakin länsituuli oli vielä kohtalainen. Muutama metsähanhi teki kaarroksia kaakattaen yllämme. Lapinsirkkuja oli siellä täällä. Merikotka / piekana liiteli kaukana vastarannalla. Lämpötila oli 10 asteen tienoilla.

Oli kolmas päivä, herätys on klo 8.00, sää on poutainen. Lähdemme Turmat-ateriat mukana kolmen kilometrin patikkaan läheiselle Rautujärvelle. Edessä oli sadan metrin nousu ylängölle. Tuuli oli kohtalainen, nyt etelän suunnalta. Rautujärveltä tuli perholla pari puolikiloista rautua. Paluumatkalla leiriin Henkka toi Taimenjärvestä pari kalaa, joista saimmekin kalakeiton ainekset. Raudut fileoitiin graaviksi seuraavaan aamuun. Kolme korppia kaarteli pohjoisrannalla ja pari kaakkuria kaarteli järvellä ja metsähanhet jatkoivat mekasteluaan. Niitä taisi olla samaan aikaan jopa kahdeksan, eli varmaan poikue. Sinä päivänä söimme kahteen kertaan lämpimän aterian.

Oli torstai ja autolle paluupäivä. Aamupalakin oli parempi, kun saimme graavirautua leivälle. Aamulla sateinen sää siirsi lähtöämme. Teltat piti pakata märkinä. Paluu sujui tuloa huomattavasti nopeammin.
Iltapäivän käytimme ajelemalla Berlevågiin Jäämeren rannalle. Etsimme majoitusta sillä silmällä, että voisimme keskittyä rannoilta heittelyyn, mutta kaikki paikat olivat varatut. Saimme kuitenkin tietää, että Nuorgamin mökki oli vapaana. Sinne siis ajoimme illalla majoitukseen, saunaan ja illanviettoon.


Siperiansinilatvaa tavataan Euroopasta vain Pykeijan hautausmaalla

Meillä oli vielä päivä aikaa kalastella. Aamupalan jälkeen lähdimme takaisin Norjaan, nyt Varangin vuonon rannoille. Alkuun ajoimme Pykeijan kylään, jonka hautausmaalla kasvaa siperiansinilatva, esiintymä on Euroopan ainoa. Kasvi löytyi helposti ja oli täydessä kukassa. Aamukahvit joimme paikallisessa Bistrossa herkutellen kuningasrapuleivillä. 120 NOK:ia oli hinta. Pääsimme näkemään kuningasravun akvaariossa. Pykeijasta emme löytäneet sopivan syviä rantoja kalastukseen, joten suunnistimme Ekkeroy:n kylään vuonon pohjoisrannalle ja siellä tutulle aallonmurtajalle. Ei tullut saalista sieltäkään. Haimme syömistä Vesisaaren Rema1000:sta. Vielä yritimme Mortensnesin rannoilta saada jotain. Lyhyen session aikana Henkka otti kolmen kilon turskan ja Klunssila muutaman seitin. Palasimme illalla takaisin Nuorgamiin toiseksi yöksi samaan mökkiin. Saunottiin ja pelattiin korttia illan ratoksi.


Näkymä Pykeijan kyläraitilta, oikealla Bistro

Koitti kuudes päivä. Paluu etelään oli edessä. Poikkesimme ennen lähtöä Nuorgamin alkossa ja paikallisessa marketissa. Aioimme viettää vielä yön Kuusamon Törmälässä. Näkkäläjärven matkamuistomyymälä Inarissa piti tietysti käydä. Olimme iltapäivällä Kuusamossa. Saunottiin ja uitiin Kitkalla. Osa kävi järvellä illalla siikaa perholla yrittämässä. Menimme väsyneinä nukkumaan.
Pääsimme aamulla varhain liikkeelle. Otimme aamukahvit Kuusamossa ja jatkoimme matkaa Otamäen kautta Kärsämäelle ja Vaskikelloon, jossa söimme ja jonne Henkka jätettiin. Late jäi Viitasaarelle, allekirjoittanut ja Klunssila ajelimme Jämsään.
Tykkäsin kovasti reissusta. Kalastollisesti reissu ei paljoa antanut. Materiaalitappioita tuli yllättävän paljon. Pohjoisen sää on arvaamaton.

Teksti ja kuvat: Hannu Koivisto