Kalastuspaikkana tämä pohjois-Ruotsissa Norjan rajan pinnassa sijaitseva pieni mökkikylä on kiehtonut minua jo vuosia. Jo sinne pääseminenkin on tehty hankalaksi. Paikkahan on tiettömän taipaleen takana. Lentäen Kilpisjärveltä toki pääsee n. 15 minuutissa, talvella kelkalla menee joku tunti, mutta patikoiden aikaa menee helposti kaksi päivää. Toinen pääsyä hankaloittava tekijä on suuri kysyntä. Ei tahdo löytyä tilaa. Pitää olla kalastusleirin mökkiasiakas, jotta voit ostaa kalastusluvan Roston vesille (Rostojärven kartta) . Kiirunakortti ei tälle alueelle kelpaa.
Maisemat ovat puutonta nummea, 700 metrin korkeudessa kun ollaan. Paikoin kosteilla paikoilla kasvaa pajukkoa. Järvet ovat suuria ja monin paikoin rannoilta matalia, jolloin rannalta kalastelu on hankalaa. Toki syvempiäkin paikkoja löytyy. Syvyyskartta löytyy vain Rostojärvestä. Veneellä liikkuen mahdollisuudet hyvän saaliin saamiseen paranevat merkittävästi. Kaikissa veneissä on Hondan 5hv moottori, johon tuleva bensa maksetaan käytön mukaan. Pieni kone ei onneksi kuluta uisteluvauhdilla paljoakaan reilut 3 euroa litralta maksavaa bensaa. Omia bensakanistereita lentofirmat eivät ota mukaan. Omatjärvellä kahden kilometrin patikan takana on pari venettä. Kaikki palvelut maksetaan Rostolla käteisellä, eurotkin käyvät. Suomella pärjää hyvin henkilökunnan kanssa.

Kalastelua sateessa Rostolla

Järvien kalakanta koostuu pääosin reilun 40 sentin harjuksesta, joka on lähes takuuvarma saaliskala ja ottaa hyvin myös virvelin lippoihin. Lippojahan ei tavallisesti vedetä uistelemalla, mutta täällä se toimi harjukselle jopa hyvin. Taimenta ja rautua tuli Roston lisäksi myös Omatjärvestä ja siihen laskevasta Omatjoesta. Rautukanta on paikallisten kertoman mukaan jonkin verran taantunut, mutta taimenkanta on vastaavasti vahvistunut. Syytä tähän muutokseen eivät osanneet sanoa. Veikkaisin ilmaston muutosta. Saalismäärässäkin tämän huomasimme.

Rostojärven leirikylä

Koska meitä lähtijöitä oli viisi, muodostimme kaksi autokuntaa. Yön matkattuamme olimme klo 5.30 Kilpisjärven lentosatamassa. Saimme luvan vetää Polar-lennon mökissä ja asuntovaunussa lentosatamassa muutaman tunnin nokoset ennen aamupalaa hotellilla ja ensimmäistä lentoa klo 9.30.
Oli eka kerta Käsivarren reissujemme historiassa, kun ensimmäinen lento piti keskeyttää puolimatkassa sateen tuoman huonon näkyvyyden vuoksi. Pieni lentoturvallisuustekijä tämäkin päätös oli. Palasimme siis takaisin ja menimme hotellille odottelemaan uutta lähtökäskyä.

Pääsimme lopulta perille. Vastaanotto Roston lentosatamassa oli lämmin ja asiallinen. Tavarat nostettiin mönkijän peräkärryyn ja kuskattiin mökin ovelle. Heti kysyttiin päivän tarpeemme saunan ja veneiden suhteen, selvitettiin paikat mökkikylässä, lupien saannit ym. Asetuimme taloksi. Vaikka mökit ovat yksinkertaiset, ne ovat sisältä siistejä sisältäen välttämättömän. Vesi mökkiin on kannettava rannasta (n.100m). Leirielämään teltassa verrattuna luksusta ovat kaasulämmitys (ei tarvita kesällä), kaasuliesi, ja paikalliset maksulliset palvelut. Tilasimme mm. Kilpisjärveltä Polar-lennon kuljetuksella lekan olutta. Hyvin toimi ajallaan. Maastoruokailuvälineet meillä oli omasta takaa. Tulopäivälle ei vielä otettu veneitä, mikä jälkeenpäin ajatellen oli virhevalinta. Veneen tarvetta kun emme tienneet. Omatjärvellä olisi ollut vene ykköstiimille. Kakkosporukka lähti kuuden kilometrin päähän Vuolimus Ravdujärvelle perhokaluston kanssa mukanaan kelluntarengas.

Roston seudun yleisin kukkiva kasvi heinäkuussa on kurjenkanerva

Omatille mennessämme kohtasimme tunturikihuja, riekkopoikueen, kapustarintoja ja tyllejä. Sopuleja näytti taas olevan liikkeellä. Violetti kurjenkanerva peitti mattona nummen paikoin kauttaaltaan. Kosteilla paikoilla kukkivat kullerot, ruusujuuret ja punakot. Olivat tyypillisiä kasveja ja eläimiä, mitä Suomen ja Norjankin puolella olemme pohjoisen reissuillamme tavanneet. Kiertelimme Omatin pohjoisrantoja löytääksemme syvempiä monttuja rannan läheltä. Omatjärvestä Rostoon laskevan joen suulta saatiin perholla pientä taimenta kymmenittäin - luulisi siellä olevan isompaakin. Palasimme mökille. Kakkostiimimme sai Vuolimus Ravdujärveltä ( Roston pikkujärvillä ) pari rautua.
Iltaa vietettiin korttia pelaten. Polar-lennon Köpi, yksi omistajista ja hänen kaverinsa Ari tulivat mökkiimme viettämään iltaa kanssamme. Porukkamme kalastus tuntui kiinnostavan muitakin siellä olleita. Otettiin kuppia ja juttu luisti.

Anssi ja taimen

Tuulinen sadepäivä Rostolla oli tiedossa. Otimme veneet ja tarkoituksemme oli uistella ja heitellä. Vieheiden valinta oli siinä vaiheessa vähän hukassa. Saimme kyllä kalastusvihjeitä paikallisilta ja niihin luottaen ajelimme lähelle pohjoisrantaa olevan saaren edustalle. Ensimmäinen kala nappasi Rapalaan ja oli 35-sentin taimen. Olimme sopineet, että kaikki alle 40-senttiset vapautetaan. Yleensä kyytiin jääneet olivat vioittuneita kaloja. Rostollehan ei ole mitään virallisia alarajoja kaloille. Eka harjus tuli alkuillasta samalla, kun alkoi kunnolla sataa. Vetouistelu toi alkuun ongelmiakin, kun harri otti kiinni, siimat menivät ristiin ja lopulta koukutkin jäivät kiinni haaviin :(. Ongelmat ovat kuitenkin haasteita. Sade ropisi kunnolla, kun palasimme rantaan. Kakkostiimin kone sammui järvellä ja he joutuivat soutamaan takaisin.:( Saunoimme sinä iltana kunnolla olostamme tunturissa nautiskellen. Hyvät olivat löylyt. Loppuilta meni korttia pelaten ja kuppia tehden.

Rostojärvien yleisin saaliskala on 40-45-senttinen harri

Oli tulossa poutapäivä. Heräsimme pitkälle menneen illan jälkeen vasta klo 11 aikoihin. Aamupalan jälkeen patikoimme 2km veneille Omatjärven pohjoispäähän, jossa veneet olivat. Varasimme ne edellisenä päivänä. Aamupäivällä sää oli aurinkoinen ja lähes tyyni. Tuikkeja oli runsaasti pinnassa. Oli pintaperhojen aika, pinkkiä ja punaista. Heti lähdettyämme rannasta alkoi tapahtua. Harreja tuli kymmeniä yksi toisensa perään. Punaiseen ja oranssiin lottoon napsahti kala välistä. Kun tuuli alkoi viriämään, virvelillä kalojen saanti parani selvästi. Harjuksen koko oli se vakio 40-45 cm. Yhtään rautua ei saatu aamupäivällä ylös, tärppejä perhoon oli useitakin. Omat osoittautui keskeltäkin varsin matalaksi kahden metrin järveksi, mutta vihjeen pohjalta löysimme järven koilliskulmalta pienen, heinää kasvavan saaren (ei näy kartalla), sen ja rannan välissä oli syvempi kohta. Ajelimme päivällä ruokatauolle järven eteläpään hiekkarantaan, josta saatoimme poiketa läheiselle Omatjoelle.
Joki levenee ennen järveen laskua hitaasti virtaavaksi suvannoksi. Lähellä järveä joki vaikutti kalattomalta. Kuulimme kosken kohinaa, ja Aapo lähtikin katsomaan paikan. Ykköstiimimme lähti takaisin järvelle uistelemaan. Lottoon nappasi vähän väliä painoltaan mukavan kokoisia 40-45 senttisiä harreja pohjoiseen uistellessamme. Varmaan joukossa oli joku raututärppikin.
Kiertelimme pikkusaarta ympäri. Välillä heiteltiin ankkurissa ja taas jatkettiin uistelua pitkälle iltaan asti.

Aapon käymä Omatjoki osoittautui lupaavaksi paikaksi, mutta olisi tarvinnut tarkemman tustustumisen kauemmaksi yläjuoksulle jo varmaan hienojen maisemienkin vuoksi. Harreja sieltä tuli perholla parikymmentä, pari taimenta ja rautu. Kokonaissaalis sinä päivänä oli n.70 harria. Ylös otetut menivät savukalaksi. Niitä savustimme iltaa pitäen leirin savustimella niitä-näitä jutustellen. Kaiken kaikkiaan päivä oli huikea. Päivästä jäi monelle hyvä fiilis :D

Omatjärven saalista

Omatjoen maisemia

Aamupäivän käytimme Roston itäosan sokkeloisissa vesissä. Oli varsin tyyni poutapäivä. Suuntasimme aluksi Härkäjärveen laskevan kosken niskalle, jonka yli menee Gangbron riippusilta - on osa Kalottireittiä. Matkalla sinne uistelimme. Harri oli taas syönnillään. Kymmeniä kaloja saatiin matkalla ylös. Mitta oli sama reilut 40 cm ja varsin hyvin syöneitä olivat. Heti uistelun alkuvaiheessa Lauri otti ekan puolikiloisen raudun.

Saavuimme kosken niskalle. Paikka näytti hyvältä, pikkusiikaa lukuun ottamatta tapahtumia oli kuitenkin niukasti. Palasimme takaisin leiriin päin uistellen ja aina joku harri iski.

Mökillä ruokailun jälkeen palasimme järvelle. Tuuli alkoi yltymään niin, että kalan tulo heikkeni. Lippaletkaakin kokeilin syvemmältä. Lopulta sekin jäi pohjakiviin ja lotto siinä meni. Loppuillasta poikkesimme Bajit Luspevarrin länsipuolella Roston pohjoisrannalla olevalle nimettömälle järvelle, josta laskee puro Rostoon. Vihjeen perusteella siinä piti olla vain rautua. Järven koillisranta oli heittelyyn riittävän syvä. Harria sieltä kuitenkin vain tuli. Polut rannoilla kertoivat, että kyllä sielläkin porukkaa liikkuu. Palasimme takaisin leiriin. 15 tuntia olimme sinä päivänä kalassa. Päivän kokonaissaalis oli n. 150 kalaa, joukossa pari taimenta, rautu ja pikkusiika.

Harrien savustusta

Aamupalaksi meillä oli graavirautua ja –harjusta. Oli tavaroiden pakkaamisen ja kämpän siivouksen aika. Alun perin rannoilta suunnitellut pienet heitot jäivät tekemättä, kun konekyyti aikaistui kahdella tunnilla. Otimme nokoset leirin kodassa kyytiä odotellessamme. Taas palvelu toimi, kun tavaramme kuskattiin mönkijällä lentosatamaan. Paluu Kilpisjärvelle hoitui totutusti kahdella kyydillä.

Kilpisjärven Tunturimajojen mökki kuului meillä Roston pakettiin. Asetuimme taloksi, kävimme kaupassa, haimme luvat Könkämäenolle, saunottiin mökissä ja kävimme hotellilla syömässä. Ilta meni rennosti korttia pelaten osan mennessä vielä loppuillasta yökerhoon.

Välistä komean värinen rautukin nappasi

Aamulla sumu peitti Saanan kokonaan. Lämpötila oli +6. Onneksi sumu kuitenkin hälveni, syötiin tukeva pasta-ateria ennen lähtöä. Allekirjoittanut lähti kuvausreissulle Saanan rinteille muiden mennessä Peeralle.

Peeralla vesi oli n. 40 cm korkeammalla normaalista. Kalan tulo oli vähän nihkeää. Anssi sai silti 15 harria, 7 taimenta ja siian. Lauri sai erikoisen saaliin, kun perhoon ottanutta harria tavoitteli siihen iskenyt hauki. Päivälliseksi syötiin maukas, juustoinen taimenkeitto.

Saanan koivikkorinteitä

Jakaannuimme kahteen paikkaan. Ykkösporukka meni Karjalankoskelle ja kakkonen jatkoi Peeralla. Sieltä löytyi hyvä siikapaikka. Tärppikin tuli siiasta, vaan ei pysynyt kiinni. Karjalankoskesta tuli vain harreja. Ilta meni siinä korttia pelatessa ja saunoen. Seuraavana päivänä oli kotiin lähdön aika.

Marko Peerankoskella

Kaikkien aikojen paras kalastusreissuhan tästä tuli. Kyllä Rostojärvi lunasti lupauksen hyvänä kalapaikkana. Itselleni tämä oli unelmieni kalareissu. Meillä sää vaihteli tuulisesta sadekelistä lähes tyyneen, paikoin siis jopa erinomaiseen. Lämpötila vaihteli 10 asteen molemmin puolin, viileää siis oli, mutta hyttysiä oli riittävästi. Viiden hengen yhteenlaskettu saaliimme oli n. 450 kalaa, joukossa 20 taimenta, muutama rautu ja siika.

Reissun kustannukset ilman kalastuslupia majoituksineen ja lentoineen olivat n. 400 euroa/per osallistuja viiden hengen porukalla. Kokonaiskustannukset nousivat varmaan 700 euroon osallistujaa kohden. Hintava oli reissu, kuten alunperin oletinkin, mutta elämyksistä pitää osata nauttia.

teksti: H. Koivisto, kuvat: H. Koivisto, A. Hakola , L. Olkkonen

Kuvia reissusta