Luhangan kylästä itsenäiseksi kunnaksi

Luhangan juuret ovat vuonna 1442 perustetussa Sysmän suurpitäjässä, johon se kuului Luhangan – tai Luhangon – kylänä. Luhangan historiaan liittyy oleellisesti Skotlannista lähtöisin oleva Reeth-suku. 1610-luvulla David Reid sai 2.8.1613 Jaakko de la Gardien kirjeen perusteella Luhangasta talon – käytännössä suunnilleen koko Luhangan kylän.

Alkuperäiset Luhangan suurkylät ovat Judinsalo, Luhanka ja Tammijärvi. Luhangan kylän vanhimmat talot (mainittu jo 1534 maakirjassa) ovat Ryttylä, Tommola, Salmela, Sipilä ja Rekola.

1500-luvulla Luhanka vaikuttaa olleen Tammijärven kyläkuntaa varakkaampi. Vuosisadan lopulla elintaso laski Sysmässä, Päijänteen itärannan keskuspitäjässä. Vuosina 1567 ja 1568 oli Luhangan kylän taloista autioina puolet Nuijasodan kostotoimien seurauksena.

Heti 1600-luvun alussa lukuisia taloja autioitui todella vaikeiden katovuosien seurauksena. Torppia perustettiin 1600-luvulta lähtien, mutta ne yleistyvät vasta 1700-luvulla.

Luhangan pääkylät Luhanka ja Tammijärvi olivat 1640-luvulta lähtien kokonaan vero- ja kruununtiloina, vain Judinsalon talo, myöhemmin nimellä Vanha-Jutila, säilyi kruununtilana 1700-luvun lopulle.

Isojako toimitettiin Luhangassa 1790-luvulla ja 1810-20-luvuilla. Pitäjässä oli tuolloin kaksi erittäin suurta tilaa: 1600-luvulla perustettu Luhangan säteriratsutila (laajimmillaan kornetti Reethin aikana, jonka jälkeen omistus siirtyi kersantti C.G. Reethin, luutnantti Beckerin ja inspehtori Svanströmin omistukseen) ja toisena 1700-luvulla perustettu Klemettilän ratsutila. Isojaon yhteydessä se jaettiin Klemettiläksi ja Vanhoseksi. Klemettilän varhaisimmpia taloja olivat Klemettilän rustholli, Vanhonen, Tommola, Vanha-Koivisto ja Uusi-Koivisto.

Luhangan kylästä muodostettiin v.1766 Sysmän emäseurakuntaan kuuluva kappeli. Sysmän seurakunnasta Luhanka erosi 1864. Vuonna 1867 perustettiin itsenäinen Luhangan kunta, johon liitettiin Tammijärvi Hartolasta ja alueita Sysmästä.

Lähde: Luhangan kirja, toim Keijo K. Kulha, 1965